Hallitusohjelman verolinjaukset ovat hyvä kompromissi


Keskuskauppakamarin talous- ja veropolitiikasta vastaava johtaja Ann-Mari Kemell pitää Rinteen hallitusohjelman verokirjauksia hyvänä kompromissina.

(kuva: Ann-Mari Kemell – STT Lehtikuva Anni Reenpää )

“Veronkiristysten kohdistaminen haittoihin on Suomen pitkän linjan veropolitiikan mukaista. Veronkiristysten vastapainona olisi kuitenkin ollut toivottavaa, että ansiotuloverotuksen keventämiseen olisi satsattu enemmän. Nyt progressio uhkaa entisestään kiristyä”, Kemell sanoo.

Kemell pitää positiivisena esimerkiksi energiaverolinjausta, jonka mukaan sähkövero asetetaan EU:n minimitasolle II-veroluokassa ja luokkaan siirretään kaukolämpöverkkoon lämpöä tuottavat konesalit.

”Suomen kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että edellytykset ovat samat kuin tärkeimmissä kilpailijamaissa. Ruotsissa konesalien sähkövero on ollut EU:n minimitasolla jo pari vuotta”, Kemell sanoo.

Kriittisimmin Kemell suhtautuu yritysten tietojen antamisvelvollisuuden massiiviseen lisäämiseen ja hankkeiden aikataulutukseen. Hänen mukaansa uusien velvoitteiden luomisessa täytyy pitää järki mukana. 

“Tämän ja viime vuoden aikana on otettu käyttöön kaksi isoa sähköistä ilmoituspalvelua, tulorekisteri ja yritysten OmaVero-palvelu. Molemmissa on ollut paljon ongelmia, esimerkiksi OmaVero-palvelussa liikesalaisuuksia voi päästä vääriin käsiin puutteellisten valtuutusmahdollisuuksien vuoksi. Uusien hankkeiden sijaan tulisikin hoitaa jo käyttöönotetut palvelut kuntoon niin, että yritykset voivat niitä mutkattomasti käyttää”, Kemell toteaa.

Kemell peräänkuuluttaa myös kunnollisia vaikutusarvioita erilaisilta hankkeilta.

”Verohankkeiden ongelmana on monesti se, ettei niiden todellisia vaikutuksia verotuottoihin tai yrityksille aiheutuviin kustannuksiin ole arvioitu. Näin ei tiedetä edes sitä, onko niillä positiivinen kokonaisvaikutus vai ei”, Kemell toteaa.

Kemell mainitsee arvonlisäverotuksen tietosisällön laajentamisen ja rakenteisen sähköisen laskun esimerkkeinä hankkeista, joiden vaikutuksista verotuottoihin ja kustannuksista yrityksille ei ole tietoa.

”Selvää on, että Verohallinnolla täytyy olla laajat oikeudet saada tietoja ja esimerkiksi alustatalouden toimijoiden tiedonantovelvollisuus on tärkeä varmistaa. Yritysten ilmoitusvelvollisuuden lisäämisessä täytyy kuitenkin edetä niin, että velvoitteet on järkevällä tavalla ja kohtuullisilla kustannuksilla hoidettavissa. Tämä vaatii perusteellista valmistelua ja valmistautumista”, Kemell sanoo.

Kemell muistuttaa, että Suomessa verovaje on vähäinen ja yritykset hoitavat pääsääntöisesti velvoitteensa hyvin.

”Verotuottoja ei lisää se, että ilmoitusvelvollisuutensa jo nyt hoitavien yritysten tiedonantovelvollisuutta lisätään. Pikemminkin tiedonantovelvollisuutta pitäisi helpottaa ja resurssit kohdistaa todelliseen harmaaseen talouteen”, Kemell linjaa.