Me kaikki tiedämme, että maapallon käytettävissä olevat resurssit tulevat vuosi vuodelta aiemmin käytetyksi – siis verrattuna siihen, kuinka paljon maapallomme tuottaa uusia resursseja. Nykyisellä kehitysmallilla ei siis ole pidemmän päälle todellisia mahdollisuuksia, joten mitä meidän pitäisi tehdä? Mitkä ovat niitä isoja, ja mitkä niitä pienempiä, henkilökohtaisia tekoja?
Yksi selkeistä teoista, jolla on vaikutusta monelle tasolle, olisi meidän päivittäin mukanamme olevan älypuhelimen parempi käyttö, ja ennen kaikkea sellainen käyttö, mikä oikeasti mahdollistaisi sen jälleen käytön uudella omistajalla, tai sitten jälleen käytön puhelimen purkamisen kautta ja sen materiaalien uudelleen käytössä. Jo niinkin yksinkertaisesti kuin suojaamalla puhelimen, vaikka Skalhuset verkkokaupan tarvikkeiden avulla tabletit ja puhelimet saadaan kestämään kolhuja paremmin, ja siten ne ovat jälleenmyytäessä yhä arvokkaita – kuten nähdään jo mm. Saksan vanhojen puhelinten markkinoilla.
Tavallinen älypuhelin nimittäin rakentuu noin 40 eri materiaalista ja mukana on kullan lisäksi mm. sellainen puolimetalli kuin telluuri ja peräti 45 % materiaalista on eri metalleja, joita louhitaan mahdollisesti monissa maissa epäinhimillisässäkin olosuhteissa – muita metalleja ovat mm. tantaali, beriumi, kromi, nikkeli, sinkki, hopea, kadmium ja mangaani. Mutta mitä muuta me voimme tehdä, kuin suojata käyttämämme tuotteet ja opettelemalla käyttämään vaatteita yms oikein?
Miksei kierrättämien ole oikeasti pop ja trendi?
Me kierrätämme lasia, muovia, paperia ja laitamme roskat oikein roskiksiin, mutta mitä teemme vaatteiden, elektroniikan, pattereiden yms osalta? Miksi esimerkiksi monissa päivittäistavarakaupoissa olevat pattereiden palautuspisteet ovat piilossa olevia pahvilaatikoita tai vastaavia, ja miksei hiirien, näppäimistöjen ja älypuhelinten kierrättämisestä ole tehty paikallisia kilpailuja tai vastaavia, joilla saadaan turhat varastoidut tuotteet kiertoon, eikä esimerkiksi roskiin, tai keräämään pölyjä pimeään varastoon.
Jotta kierrättäminen ja tavaroiden pidempi käyttäminen tulisi oikeaksi trendiksi, pitäisi kohtuullisen ison osan tuotantoteollisuudesta muuttua kiertotalouden lähettiläiksi ja mahdollistajiksi. Kaikki tietävät, että luonto voisi antaa meille Suomessakin enemmän energiaa varastoihin kuin mitä nyt keräämme – mutta kun se toiminta ei ole yhtä liiketoiminnallisesti tuottavaa, kuin esimerkiksi kiinalaisten tuotteiden tuominen maahan ja myyminen kymmenissä liikkeissä – tuottaen samalla oikeasti turhia tuotteita edellisten käytössä olevien tuotteiden ohelle, ja todennäköisesti vielä suurin osa niistä tuotteista päätyy jonnekin muualle kuin kierrätyksen kautta uudelleen käytettäväksi.
Yritystoiminta on jo pitkään ollut markkinoiden kautta kysyntään vastaavaa tarjontaa, tai sitten uusien markkinoiden alueella on avattu uusille tuotteille uudet markkinat ja sitä kohti on sitten kohdistunut kysyntä, aivan kuten 80-luvulla tulivat kotitietokoneet ja konsolipelikoneet – ne loivat aivan uudet markkinat, ja nyt viimeisimpänä älypuhelimet ovat luoneet kokonaan uuden digitaalisen toiminta-alustan, jota ilman ei nykyään ole oikeastaan edes mahdollista toimia tässä yhteiskunnassa – joskin toimihan se yhteiskunta sitä ennenkin…
Yhteiskunnalliset muutokset
Yhteiskunnat muuttuvat hitaasti. Niiden muutoksiin tarvitaan monesti jotain muutakin kuin vain ideoita. Historiassa ne ovat voineet olla erilaiset katastrofit ja sodat, sairaudet – mutta nykyään kun tietotaito on jo näin pitkällä, olisi kehiteltävä uusia keinoja rakenteelliselle uudistamiselle. Yhä vieläkin iso osa yrityksistä lähtee markkinoille, joilla tuotetaan jotain jo ennestään täysille markkinoille tai yritetään kehittää olemassa olevista markkinoista paremmin toimivia – kun nyt pitäisi katsoa ulos nykyisestä toiminnasta, kohti kiertotalouden tulevaisuutta ja sen mahdollisia tukitoimintoja, joiden avulla maapallo olisi asuttava myös tulevina vuosisatoina ilman, että resurssimme olisivat loppuun asti käytettyjä, ja maailmassa olisi ns. resurssisotia käynnissä. Tällä tavalla kuin mitä nyt markkinat toimivat, ovat perusmateriaalit, vesi ja puhdasilma kohta hyödykkeitä, jotka ovat arvokkaampia kuin raha, timantit ja kulta.
Yksityinen kuluttaja
Yksityinen kuluttaja ei voi tehdä paljoa. Yksityinen yrityskään ei voi tehdä paljoa, jollei yhteiskunta tue liiketoiminnan täydellistä muuttamista selvillä avustustoimilla. Ei se yritys, joka tuottaa automarkkinoille lisäosia kovin helposti muunnu tuottamaan vedestä tai ilmasta energiaa, mutta se muutos saattaa olla hyvinkin nurkan takana odottamassa.
Yksityinen kuluttaja voi opetella kuluttamaan vähemmän ja suojaamaan esimerkiksi sen puhelimensa paremmin, jotta siitä on hyötyä vielä jatkokäytössäkin, mutta ne isommat muutokset tulevat vain valtiollisilla, maailmanpoliittisilla toimilla, ja kuka poliitikko on niin rohkea, että lähtee ajamaan ensimmäisenä aivan uudenlaisia yritysmuotoja, tietäen että pioneerina toimiminen on todennäköinen poliittisen uran lopun alku.
Markkinointikonsultti ja yrityksen kehitys
Monesti yrittäjällä on kädet täynnä töitä arkisissa tehtävissä ja oman yrityksen kehittäminen jää tekemättä liian pitkäksi aikaa, mutta tämä ei ole ainoa ongelma pienten yritysten kanssa – toinen ongelma ovat joo-joo ihmiset, jotka myötäilevät omistajan ja toimitusjohtajan ideoita – ammattilainen markkinointikonsultti olisi tässä tilanteessa kenties parempi henkilö sparraamaan yrityksen tulevaisuuden kehitysaskeleita. Markkinointikonsultti voi antaa aivan uusia näkemyksiä yrityksen tilanteesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista, ideat ja näkemykset eivät tarkoita sitä, että yrityksen olisi välttämätöntä tehdä juuri siten, mutta monesti ulkopuoliset ajatukset ovat tarpeellisia, ja varsinkin sellaiselta taholta, jonka ainoa tehtävä ei ole myötäillä pomon ajatuksia.