Perheyrittämisestä


Eroaako Suomi todellakin paljon muista Euroopan maista? Voiko olla mahdollista, että Suomessa ei ole näitä ”toisenlaisia” perheyrityksiä. Jos kerta aivan satavarmasti niin Englannissa, Ranskassa, Italiassa, Espanjassa ja Venäjällä on jopa satoja vuosia kehittyneitä perheyrityksiä myös laillisen liiketoiminnan vierellä, niin voiko olla, ettei Suomessa ole tällaisia mafiatyyppisiä rikosperheitä?

Kun katselee esimerkiksi Gomorra sarjaa, joka kertoo tarinan yhden Italian kaupungin tilanteesta ja sen parin, kolmen sukupolven rikoshistoriaa, tulee välttämättä mieleen kysymys, voiko Suomi todellakin olla niin puhtoinen maa, ettei täällä olisi vastaavia perheitä ollut tai olisi tällä hetkellä? Onko Suomi sittenkin vielä niin pieni maa, ettei sellainen toiminta täällä riitä, vai onko toiminta täällä enemmän todellista liiketoimintaa, johon on sitten vuosien varrella liittynyt hieman ”harmaampia” asioita.

Rikoksien torjunta latelee asiasta:

Kokonaisrikollisuudesta voidaan arvioida laskemalla yhteen tilastoidun rikollisuuden ja oletetun piilorikollisuuden määrä. Piilorikollisuuden määrää kartoitetaan uhri- ja väestötutkimuksissa.

Rikollisuuden taso vaihtelee eri aikoina yhteiskunnallisten muutosten ja olosuhteiden vaikutuksesta. Rikollisuuden kokonaistasoon vaikuttaa monia eri tekijöitä, joita ovat esimerkiksi taloudelliset suhdanteet ja teknologinen kehitys. Poliisin tietoon tulleen rikollisuuden määrään vaikuttavat esimerkiksi ihmisten kynnys ilmoittaa rikoksista ja ilmoittamisen helppous, kulttuuriset asenteet ja voimassaoleva lainsäädäntö.  

Yleisesti ottaen Suomessa melko pieni joukko aktiivisia rikoksentekijöitä tekee suurimman osan rikoksista. Useista rikoksista tuomitut tekevät ensimmäiset rikoksensa jo hyvin nuorina. Tällä ryhmällä rikollisuus kulkee yleensä käsi kädessä muiden sosiaalisten ongelmien kanssa. Rikollisuuden taso vaihtelee Suomessa jossain määrin myös alueittain ja on kytköksissä alueiden sosioekonomisiin piirteisiin.

Suurin osa rikoksista on omaisuus- ja liikennerikoksia

Poliisin tietoon tulee vuosittain lähes miljoona rikosta tai rikkomusta (vähäiset rikokset), joista noin puolet on liikennerikkomuksia. Muista rikoksista ja rikkomuksista puolet on omaisuusrikoksia ja neljännes liikennerikoksia.

Eri rikoslajien kehitys riippuu paitsi rikollisuuden todellisesta lisääntymisestä tai vähenemisestä, myös siitä, miten aktiivisesti rikosten uhriksi joutuneet ilmoittavat niistä poliisille. Ilmitulleiden rikosten määrään vaikuttaa myös viranomaisten valvonnan tehokkuus ja se miten valvontaa suunnataan.

Viime vuosikymmenien merkittävin piirre on ollut varkausrikosten kasvun pysähtyminen ja rikollisuuden kääntyminen laskuun. Petosrikollisuus on sen sijaan kasvanut merkittävästi 2000-luvulla.

Piilorikollisuuden osuuden vaihtelu vaikeuttaa rikollisuudesta ja sen kehityksestä saatavan kuvan muodostamista. Väestökyselytutkimusten perusteella tiedetään, että esimerkiksi yksityiseen henkilöön kohdistuneista väkivalta- ja omaisuusrikoksista ilmoitetaan poliisille nykyisin huomattavankin paljon useammin kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

Poliisin tietoon tullut väkivalta on sitä vastoin lisääntynyt vuoteen 2010 saakka. Sen jälkeen pahoinpitelyrikosten määrä on kuitenkin vähentynyt melko selvästi.

Uusina ja paljon poliisiresursseja vaativina rikostyyppeinä ovat 1990-luvulla nousseet esiin talousrikollisuus ja huumausainerikollisuus. Huomattavan rakenteellisen muutoksen on aiheuttanut myös valtion rajat ylittävän rikollisuuden kasvu sekä ylipäätään rikollisuuden kansainvälistyminen. Lisäksi tietotekniikan kehittyminen on mahdollistanut uusia rikostilaisuuksia ja tekotapoja sekä kokonaan uudenlaisen rikollisuuden syntymistä.

Turvallinen Suomi

Kansainvälisesti vertailtuna Suomen ja muiden Pohjoismaiden rikollisuus on vähäisempää kuin muualla Euroopassa, kun tietolähteenä käytetään yhteismitallisia lähteitä kuten uhrikyselyjä ja liikenteen tienvarsitutkimuksia. Suomi sijoittuu vain henkirikosten osalta läntisen Euroopan rikollisimpien maiden ryhmään. Tämän rinnalla Suomi on ollut myös itsemurhaluvuissa läntisen Euroopan kärjessä.

Ulkona liikkumisen pelko on Suomessa vähäisempää kuin useimmissa muissa Euroopan maissa ja ihmiset pitävät asuntomurron kohteeksi joutumista Suomessa epätodennäköisempänä kuin mitä muiden Euroopan maiden kansalaiset omassa maassaan.

Suomessa on asetettu tavoitteeksi olla Euroopan turvallisin maa ja ainakin lähelle tätä tavoitetta on eri tutkimusten ja arvioiden valossa päästy.