Eurooppalainen mahdollisuus tarkoittaa Euroopan sisäistä kauppaa, eli EU:ta. EU:n piti tuoda tullessaan kaupallinen vapaus tavaran ja työvoiman liikkuvuuteen ja samalla tuli yhteinen valuutta, euro. Esimerkiksi SUomeen EURO tuli tilivaluutaksi 1999 ja käteisenä ollut markka siirtyi historiaan sitten tammikuun ensimmäisenä 2002. Samana vuonna euro tuli käyttöön 11 muussa maassa: Alankomaat, Belgia, Irlanti, Espanja, Italia, Kreikka, Luxenburg, Portugali, Ranska, Suomi ja Saksa ja sittemin myös Slovenia, Kypros, Malta, Slovakia, Viro, Latvia ja Liettua ovat liittyneet Euroalueeseen sekä yhteiseen valuuttaan.
Euroopassa on paljon yhteisiä asetuksia ja lakeja, jotka myös vaikuttavat liiketoimintaan. Niistä suurin osa on mahdollistajia, mutta niiden lisäksi joissain maissa on vielä eri aloilla omia kansallisia erikoisuuksia, jotka tekevät jokaisesta Euroopan maasta yhä vielä erilaisen.
Otetaan vaikka Viro ja Suomi. Naapurimaat, joilla on paljon samaa, mutta samalla paljon eroavaisuuksia, vaikka molemmat ovatkin EU jäsenvaltioita. Esimerkiksi Virossa toimii Olybet, se on pelisivusto, jota kaikki EU:n alueella asuvat aikuiset ihmiset voivat pelata netissä. Se toimii Viron vero-ja tullihallituksen luvalla. Se on esimerkki liiketoiminnasta, joka on pitkälti syntynyt EU:n ja samalla netin teknisen kehityksen myötä sekä sillä, että Euroopassa on käytössä yhteinen valuutta.
Eurooppalainen olemus
EU ajaa monessa asiassa Euroopan asioita eteenpäin muuta maailmaa ajatellen ja se herättää usein yksittäisissä euroalueissa närää. Syy on yksinkertaisesti siinä, että esimerkiksi Suomen Lappi ja Ranskan Riviera tai Kreikan maaseutu ovat kaikki aivan erilaisia kaikessa muussa suhteessa kuin siinä, että kaikki ovat Euroopassa. Vaikka Euroopalla on yhteinen valuutta, ei Eurooppa ole yksi yhtenäinen alue, vaan alue täynnä yksittäisiä, erilaisia alueita. Tilanne on aivan samanlainen USA:ssa, mutta olemme tottuneet jo ajattelemaan USA:n yhtenä maana, vaikka sekin on liittovaltio, jossa jokaisella osavaltiolla on omat erikoisuutensa.
Jo matkustamalla Euroopan halki hitaasti, esimerkiksi muutaman päivän per maassa viettäen, saa käsityksen siitä kuinka erilainen Eurooppa alueena on, eikä enää ihmettelisi sitä, miksi eri maat suhtautuvat välillä kovinkin kovasanaisesti EU-tason päätöksiin.
Euroopan yhteneväisyys
Vuonna 2004 kirjoitettiin: Eurooppa korostaa yhteisöllisyyttä yksilöön verrattuna, kulttuurista monimuotoisuutta yhdenmukaisuuden sijasta, elämän laatua ohi materiaalisen elämän, kestävää kehitystä rajattoman materiaalisen kasvun sijaan, elämän merkityksellisyyttä armottoman raatamisen sijaan ja yleismaailmallisia ihmisoikeuksia.
Ajatuksena tuo 16 vuotta sitten Jeremy Rifkinin kirjoittama teksti on hyvää tarkoittava mutta samalla se haikailee jonkin sellaisen perään, mikä ei voi todellisuudessa, nykytaloudessa tapahtua. Kaikki nykyinen liiketoiminta perustuu jatkuvalle kasvulle, vaikkei se olisi minkään todellisen, reaalisen maailmankäsityksen mukaan mahdollista. Siksi näin 2020-luvulla USA ja Kiina tähyävät jo Marsin valloitusta, ja Kiina aikoo laskeutua Kuun kamaralle. Ovatko nämä hankkeet vain ihmisen yritelmiä hakea uusia voimavaroja, materiaalia ja maa-alueita mahdollistamaan jatkuva kasvu – todennäköisesti.
Myös Euroopalla on omat avaruusohjelmansa, eikä se aio jäädä vain katselemaan vierestä kuin USA ja Kiina hamuavat itselleen kaiken omaisuuden toisilta lähiplaneetoilta.
Yrittäjyys Euroopassa
Ennen EU aikaa Euroopassa oli vaikeampi tehdä kauppaa Euroopan maiden välillä. Nykyään 2020-luvulla niitä ongelmia ei oikeastaan ole. Ongelmat voivat tulla sitten tehtäessä kauppaa Euroopan ulkopuolelle, mutta jo Euroopan sisämarkkinat ovat monelle kansainvälisestikin toimivalle yritykselle riittävät. Euroopan sisällä on kuitenkin monia erilaisia yrityskulttuureja, joista osa toimii hyvinkin toistensa kanssa, toiset vähemmän hyvin.
Eurooppa ja Afrikka
Euroopassa asui vuonna 2016 741,4 miljoonaa ihmistä ja vuonna 2020 on arvioitu että Euroopassa asuisi noin 742,4 miljoonaa ihmistä ja ilman muualta tulevaa muuttoliikettä (Afrikka), Euroopan väliluku kääntyisi laskuun. Tästä kaikesta huolimatta Euroopan yksi tulevaisuuden isoista kysymyksistä on Afrikasta tulevan maahanmuutonn hallinta. Jokainen Afrikasta tuleva ei voi jäädä ensimmäisiin maihin, vaan maahanmuuttajat tulisi järjestelmällisesti jakaa kaikkien EU:n jäsenvaltioiden välillä jotenkin tasaisesti. Ainoastaan tällainen järjestelmä mahdollistaisi EU:n selviämisen omana alueenaan tulevien vuosikymmenien aikana. Afrikan maanosan väestönkasvun on laskettu kasvavan nelinkertaiseksi Euroopan väkilukuun eli 2,4 miljardiin vuoteen 2050 mennessä.
Euroopan tulevien vuosien tulevaisuus ratkeaa siinä, miten Afrikan maahanmuutto hallitaan. Ei pelkästään yritysten ja netin kehittämisen kautta tai siinä, ajetaanko Euroopassa enemmän sähköautoilla vai kaasuautoilla. Kaikki se on toissijaista verrattuna Afrikan kysymykseen.